Jälleen kerran tenttiin lukeminen ei oikein kiinnosta, eikä jostain syystä pysty nukkumaankaan niin päivitellään nyt sitten blogia. Tällä kertaa aiheena on lyhyt suomen vierailu ja yleinen avautuminen…

Paluu suomeen oli ensin alkuun varsin outoa. Kaikki ympärillä puhuivat yhtäkkiä suomea, espanjan sijaan. Helsingin keskustassa oli ensin alkuun jotenkin todella turistiolo. Ensimmäinen asia, mihin kiinnitti huomiota, oli ihmisten jatkuva kiire paikasta toiseen. Espanjassa kadulla kävellessä saa normaalisti jatkuvasti ohitella todella hiljaa käveleviä ihmisiä mutta hki:ssa kaikki suurin piirtein juoksivat ohi.

Onneksi säkylässä oli entiseen tapaan rauhallista! Saunaan ja uimaan menon jälkeen ei olisi oikeastaan tehnyt edes mieli lähteä enää takaisin espanjaan. Hassua, sillä espanjassa oli aivan samat fiilikset ennen suomeen tuloa. Kuitenkin viimeistään veneily kauden avaus muistutti taas siitä että kesä todellakin on parasta aikaa ja etenkin suomessa!

Sol y lago

En lagos no hay hielo todo el año!

Tällä hetkellä on kuitenkin hienoa olla taas täällä granadassa. Kaupunki on muodostunut vuoden aikana kodiksi, ehkä jopa enemmän kuin lappeenranta viimeisen neljän vuoden aikana. Tämä johtuu ehkä osittain siitä, että täällä asun keskustassa ja joka paikkaan on lyhyt matka, toisin kuin skinnarilassa. Kiitokset vaan niille lappeenrannan päättäjille, jotka aikoinaan sijoittivat yliopiston keskelle ei mitään! Toinen tärkeä syy on tietysti uudet kaverit ja se että erasmusvuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea hauskaa. Ja nyt tämä kaikki sitten lähenee loppuaan. Sitä ei itseasiassa vielä edes tajua että kolmen viikon päästä tosiaan ollaan lopullisesti suomessa ja voidaan enää todeta että se oli sitten siinä. Suomeen paluussa on tietysti monta hyvää puolta mutta toisaalta täältä ei haluaisi vielä lähteä. Jotenkin vuosi tai siis kymmenen kuukautta on mennyt todella nopeasti. Missään vaiheessa tänne lähtö ei ole kaduttanut. Koti-ikävääkin on ollut vain viikon ajan, joulun jälkeen. Silloin tuntui että täällä pitää olla vielä ikuisuus mutta asia unohtui äkkiä.

Opiskeluvuodesta ei näillä näkymin jää käteen merkittävää noppasaalista, mutta jotain sitäkin tärkeämpää. Ainakin kielitaito englannin ja espanjan (oliko sitä edes aikaisemmin!) osalta on parantunut huomattavasti. Uusia kavereita ja tuttuja on ympäri eurooppaa ja muutamia jopa vähän kauempaa. Äskenkin eräs kaveri soitti (klo 0200 yöllä) jostain bileistä että viikonloppuna sitte Madridiin Realin voiton juhliin… ei huono idea! Ehkä jotain uutta itsestäkin on opittu. Tai nyt ainakin voi lähteä hieman helpommin uudestaan ulkomaille, koska tietää että täälläkin selviää.

Jeps, ei kai tässä tällä kertaa muuta… avautuminen on hauskaa mutta välillä pitää nukkua.